TARINA
Kaikki alkoi Tinder-treffeiltä. Yhteinen kokemus arjen luisumisesta suorittavaan, puuduttavaan, tarkoituksettomaan tyhjyyteen. Jaettu vimma uskoa hyvään epäonnistumisten keskellä, parantaa maailmaa. Kiukku ympärillä vellovasta välinpitämättömyydestä ja epäolennaisista ongelmista, jotka ajavat yhteiskuntia irrationaalisiin päätöksiin, ihmisiä vihan ja tuhon partaalle vaikka elämme historian yltäkylläisintä aikaa.
Perfektionistisuudesta, uteliaisuudesta, analyyttisesta harkitsevuudesta, kompastumisista, janosta ja tiukasta näkemyksestä syntyi Väisänen Design.
Olemme kotoisin pikkukaupungista Pohjois-Euroopasta, 187 888 järven maasta, keskeltä metsää. Olemme ujoja ja suorasukaisia. Saunomme alasti. Emme osaa small talkia. Arvostamme:
Esteettisyys – kokemus visuaalisesta miellyttävyydestä
Funktionaalisuus – tarkasti harkittu, ilman kompromisseja tehty tuote, jolla on selkeä tarkoitus
Persoonallisuus – uskallus tuoda esiin omat vahvuudet
Tuotantoerämme ovat pieniä, emme käytä halpatuotantomaita. Kaikki tuotteet suunnitellaan itse ja valmistus pyritään tekemään kokonaisuudessaan Suomessa. Teemme myös uniikkeja tuotteita. Toimimme kestävän kehityksen periaatteilla tuotepakkauksia myöten: tuotteet pakataan funktionaalisiin pakkauksiin, joita voi käyttää kassina, kukkarona, säilytysrasiana – pyrimme minimoimaan jätteeksi ja kierrätykseen päätyvän pakkausmateriaalin. Haluamme tehdä asiat hyvin, oikein ja huolella.
Lahjoitamme yrityksen tuloksesta joka vuosi 5 % vuosittain valitsemaamme hyväntekeväisyyskohteeseen. Kriteerinä maailmanlaajuisesti kestävää ja rakentavaa kehitystä tukevat hankkeet, kuten tyttöjen koulutus köyhimmissä maissa.
Nuorena minua kiinnosti urheiluautot, toimintaelokuvat ja alastomat naiset. Piirsin usein pääkalloja. Tiesin olevani hyvin omaperäinen ja erilainen nuori mies, mutten silloin vielä tiennyt olevani merirosvopäällikkö.
Sain parikymppisenä kolme tytärtä ja hieman myöhemmin yhden pojan. Tekotapa miellytti. Tuohon aikaan pääsin töihin muotoilijaksi suomalaiseen koruyritykseen. Suunnittelen edelleen koruja suomalaiselle korubrändille, Lumoavalle, jota olin alusta asti rakentamassa.
Yritän joka päivä kasvaa aikuiseksi. Ehkä huomenna. Niin, se riski on olemassa. Siksi pitäisi tehdä kaikkea tyhmää ja hullua ja kaunista ilman rajoja. On kuitenkin muistettava pestä hampaat ja mennä nukkumaan. Jos ei ole mitään rutiineja, voi lipsahtaa pohjalle. Kokeilin kerran.
Olen aina ollut hyvin kiinnostunut korusuunnittelun lisäksi muotoilusta, valokuvauksesta, arkkitehtuurista, sisustussuunnittelusta, graafisesta suunnittelusta ja haaveilin pitkään oman tuotemerkin rakentamisesta. Tarvitsin kuitenkin siihen kumppanin. Tiesin olevani huono aikatauluissa, organisoinnissa, raha-asioissa ja päätöksenteossa.
Sitten eräänä aurinkoisena kesäpäivänä törmäsin hulluun viisaaseen punapäähän – en ollut koskaan aiemmin nähnyt sellaista. Hän oli ihana. Menin vahingossa naimisiin. Niin alkoi uusi tarina elämässäni ja miekka terävänä merirosvopäällikkö oli valmis uuteen seikkailuun.
Olin pitkään työskennellyt ict-alalla tutkimus- ja kehitysprojekteissa. Hallinnut luvut, aikataulut ja prosessit. Luova puoli minussa puski itsepintaisesti esiin, enkä voinut vastustaa polkua joka vääjäämättä vietti jyrkänteelle ja hyppyyn uuteen tuntemattomaan.
Rakkaus kaikkea kaunista kohtaan vaati elämässäni enemmän huomiota: taide, musiikki, kirjallisuus, elokuvat, arkkitehtuuri, design – kaikki mikä meni syvemmälle sieluun kuin taloushallinnon trendit tai tietojärjestelmäongelmat kriittisessä infrastruktuurissa. Haaveilin omasta käsityöpajasta järven rannalla, jossa myyn itsetehtyjä sammalmattoja, perintöpitseistä ommeltuja kesämekkoja ja vintagesohvan rikkinäisellä kankaalla päällystettyjä pikkuruisia sydänrasioita.
Laskuja maksaessani totesin, ettei se ehkä sittenkään myy.
Sitten tapasin tämän taiteilijan. Ja puf – yhtäkkiä meillä oli kaikki tarvittava: muotoilija ja projektipäällikkö, ideoija ja realisti, sekopää ja hullu, merirosvopäällikkö ja kisukisu, huithapeli ja kuorotyttö. Eikä enää tarvitsisi tehdä kompromisseja jähmeiden organisaatioiden hajuttomissa ja mauttomissa elämissä.
Niin, ei ole hajutonta ja mautonta tämä. Edelleen hallitsen luvut, aikataulut ja prosessit. Tapaamiset ja laskut. Vastuut ja suunnitelmat. Hoidan kuusi alaikäistä lasta. Ja yhden yli-ikäisen; tosiaankin, rakastan miestä, joka – öh – kutsuu itseään merirosvopäälliköksi.
